Sunnuntai-ilta... Viikonloppu on jälleen ohitse, ja huomiselle yhdeksän tunnin työpäivä. Väsyttää valmiiksi jo ajatellakin; uni jäi vähiin edellisenä yönä.

Mistähän se johtuu, että viikonloput kuluvat niin hurjan nopeasti aina? Kerrankin on aikaa olla Hobitin kanssa ilman, että yhdessäoloamme katkaisee esimerkiksi herran töihin lähtö. Kävin tutustumassa kahtena päivänä Rautatientorilla olevaan Suuret oluet, pienet panimot- tapahtumaan. Hauskaa käydä katsomassa, mitä kaikkea hurjaa alkomaholia Suomessa on saatavilla. Suosikikseni taisi kohota puolukkasiideri, joka outoudessaan oli sangen mehumaista. Sitä voisi miltei kotonakin juoda, jos mahdollisuus olisi! Vaan siksihän tuo taphtuma oli järjestetty, että tarjolla oli sellaisia vaihtoehtoja, mitä yleensä ei mistään saa.

Eilen luulin viettäväni rauhallista iltaa Hobitin kera, mutta paikalle tupsahtikin kaikenkarvaista porukkaa vaikka millä mitalla, eikä rauhasta ollut jälkeäkään. Hauskaa oli ja ilta jatkui baarissa, joka oli tupaten täynnä. Taitaapa riittää moiset aktiviteetit hetkeksi; mukavampaa olla välillä vain kotonakin, ja nyt en ainakaan tunne yhtään kiinnostusta lähteä baariin. Hobitti on muutenkin saanut minut rauhoittumaan; on mukavampi olla kotona oman rakkaan kanssa, kuin hyppiä pitkin öitä baarissa, joka on täpötäynnä ihmisiä. Käsitys hauskasta  on ennemminkin kotona vietetty hetki oman rakkaan kainalossa ja  hyvää, itsetehtyä ruokaa. Mitä muuta ihminen tarvitsee? Kiitos Hobitti, olet minulle hurjan tärkeä ja rakas...

Tänään sitä tallustettiin darrassa Simpsonit-elokuvaa katsomaan. Hihittelin aivan tohkeissani monelle kohdalle, mutta mitään niin tajunnan räjäyttävää leffassa ei ollut, ei sitä, mitä olisin toivonut... Hyvä leffa kyseessä siltikin, mutta on selvä, että suuria odotuksia on vaikea täyttää. Leffan jälkeen suuntasimme appiukkokokelaan luokse syömään savustettua kalaa. Ah autuutta; ihanaa saada kunnon ruokaa! Väsymys painaa kovin. Taidan käpertyä peiton alle Hobitin kainaloon, ja nukahtaa. Tahdon saada tämän raukean tunteen mukaan uniini, ja tahdon nähdä unia tuosta pörröisestä olennosta, jonka läheisyys tekee mielen niin onnelliseksi, Ihanaa tuntea, että kaikki on hyvin,,,