Monta päivää haahuilua Lontoon tutkimattomia katuja pitkin suuntaan jos toiseen, ja lopultakin takaisin kotona! Hotellihuoneen jälkeen 28 neliömetriä tuntuu luksukselta ja parin neliön kylppäri valtavalta. Suomessa sitten toimii KAIKKI! Kuten vaikka vessat, julkinen liikenne ja ennen kaikkea muovipussit! Ei ehkä ensimmäiseksi arvaisi, että muovipussit ovat juuri se, mitä reissussa kaipaa, mutta kyllä kunnollisten sellaisten puute vaivasi kovastikin. Miten voi olla mahdollista, että normaali perheen äiti briteissä tarvitsee viikko-ostostensa kantamiseen liki viisitoista muovikassia, kun Suomessa riittää samaan kolme tai neljä? Kummallista sellainen. Muita kaipauslistalla: suomea puhuvat ihmiset, kunnolla toimivat vessat ja suihkut, ruisleipä, mitähän muuta?

London Aquariumissa sain silitellä altaassa uiskentelevia, eläviä ja hurjan isoja rauskuja. Haitakin siellä oli ja vaikka mitä kaikkea hienoa. Olin käynyt kyseisessä paikassa jo vuosia aiemmin, mutten enää muistanut, mitä kaikkea kivaa tuolta löytyy. London Dungeons- kauhumuseo vakuuttaa aina, vaikka välillä harmittaa se, millaisia juntteja joukkoon eksyy. Dungeons on kuitenkin loistava, ja voisin suositella. Toivon myös kaikille sitä, etteivät eksy samaan porukkaan saksalaisten turistien kanssa. Saksalaiset turistit tuntuvat olevan, paikasta riippumatta, todella juntteja. Todettu jo monta kertaa aiemminkin, että moiset onnistuvat pilaamaan hyviäkin juttuja, ja kaikki moiset tuntuvat myös harrastavan sitä, että istuvat yökaudet hotellin portailla nauramassa ja puhumassa kovaan ääneen... Hip hei.

Jokin kummajainen eräässä Sohon pubissa halusi välttämättä vääntää kanssani kättä, ja jostain syystä sekä minulta että Hobitilta kysyttiin tavallista enemmän papereita. Mikähän kumma siinä, kun Suomessa papereita ei kysytä meiltä kummaltakaan oikeastaan koskaan... Kneties suomalaisten elekieli on jotenkin ujompaa kuin brittien, mutta papereita tosiaan kyseltiin ja toistamiseen sitä hämmästeltiin, että molemmat meistä olivatkin reilusti yli kahdeksantoista. Tätä menoa alan uskoa, että ulkomailla kysytään papereita vielä silloinkin, kun lähestyn kolmeakymmentä...

Toin itselleni tuliaisina kokonaista seitsemän rakkoa jaloissani, kärpäsloukunsiemeniä, pullon Absolut vergreippiä, joitakin tarkkaan valikoituja vaatteita (tosin aika vähän aiempiin reissuihin verrattuna) sekä uuden päiväkirjan, jossa oli kannessa jonkinlaisen hirviö-örkin kuva. Hobitti kannusti uutta harrastustaan, eli skottilaisia mallasviskejä, peräti kolmella suurella pullolla.

Vaan onhan Lontoossa paljon sellaista, mitä Suomimaassa ei. Yhteenvetona: Loputtomasti kiehtovia ravintoloita ja baareja, kivoja vaatteita, kohteliaita ihmisiä, hyviä siidereitä, kivoja kylpyjuttuja, halpaa viinaa, kamalasti kävelemistä, hienoa arkkitehtuuria ja loputtomiin kaikenlaista tekemistä. Rakastan kovin tuota kaupunkia, ja vaikka Lontoossa oli upeaa, niin Helsinkiin palaaminen on sekin aina hienoa. Taitaa muutenkin Lontoon matkailu olla osaltani hoidettu; neljäs kerta muutamien vuosien sisällä riittää. Seuraava kohteeni olkoon kulttuurikaupunki nimeltä Amsterdam...