En pidä kiireestä, enkä varsinkaan pidä pakkaamisesta. Varmuudella unohdan jotakin elintärkeää, ja perillä elämä on pilalla, kun se "jokin tärkeä" sitten huomataan puuttuvaksi. Näillä saatesanoilla oli tarkoitus kartoittaa tämän hetkistä tilannettani, eli Goomtavaroiden kasaamista. Ärh. Kuinka paljon ihminen tarvitsee mukaan pärjätäkseen neljä päivää elämästään? En vielä tiedä, mutta kyllä se jonkinlainen nippu varmasti tulee olemaan, enkä usko, että pikkuriikkinen reppun-rassuni vetää sitä määrää tavaraa. Ollapa mies; muutamat vaihtosukat ja parit bokserit ja se on siinä!

Eilen harrastimme Hobitin kanssa seinäkiipelöintiä, kävimme elokuvissa katsomassa Paranoiaa ja tillotimme Sinkkuelämää televisiosta. Herra joutui ensimmäistä kertaa toteamaan, että minulle saapuva posti on ensisijaisen tärkeää, sillä en suostunut leffan jälkeen jatkamaan suoraan Hobitin kämpille, vaan halusin käydä kotona tarkastamassa Hobitin mainitsemat kortit ja kirjeet. Pieni lenkki kannatti, posti oli toivotunlaista. Eilen tapahtui sellaistakin, että varasimme lentoliput muutaman viikon päähän. Jännä, että olen pian TAAS reissussa, sillä Lontoon matkasta ei ole pitkäkään aika. Jatkamme Eurooppaturneeta, ja seuraava kohteemme onkin Amsterdam, tuo pahuuden pesä. Tahtoisin kovin käydä Amsterdam Dungeonsissa sekä tietysti Anne Frankin talossa. Joskin luulen, että jälkimmäinen varsinkaan ei pahemmin matkaseuraani viehätä... Menen vaikka yksin.