Tänään tämä tyttö suuntasin päättäväisin askelin kohti kiipeilyseiniä Daiquirin kanssa. Hämmentävältä tuntui, mutta kiipeily sujui jo huomattavasti mallikkaammin kuin ensimmäisellä kerralla. Onnistuin kiipeämään neljä eri seinää ylös asti, ja viittä eri seinää kokeilin. Ihmeellistä, miten sitä onnistui ylittämään itsensä! Kun kädet alkavat hikoilla, ote lipsua ja lihakset täristä, puristaa vielä annoksella adrenaliinia viimeisen puoli metriä ylöspäin... ja seinä on voitettu! Luotin itseeni ja köyteen huomattavasti enemmän, ja uskalsin jo vähän enemmän ottaa riskejä yrittäessäni saada kiinni ulottumattomisani olevasta otteesta. Ah. Tunsin oloni voittajaki, kun tallustin vaatteet vaihdettuani ostamaan kahviosta pullollisen vichyvettä.

Seinältä lähdin kaupungille, tapasin useamman tutun naaman, ostin hirveän läjän erilaisia juustoja ja suuntasin Hobitin kera kotiin niitä maistelemaan. Juustojen maailma on vielä jokseenkin tuntematon, mutta tänään maistoin taas muutamaa uutta; eivätkö ne pahoja olleet. Kova vuohenmaitojuusto, eräs brie ja itävaltalainen voimakkaan maikuinen kermajuusto olivat kaiki uusia tuttavuuksia, ja jokaista niistä oli hyvänmakuista. Juustoista olisi hienoa oppia enemmänkin.