Hollanti, tai ainakin sen pääkaupunki Amsterdam, on varsin pieni. Kaikkialle voi kävellä, mikäli muistaa varoa pyöriä, joita on KAIKKIALLA, ja jotka todellakin ajavat päälle, jos viaton kävelijäparka astelee rauhassa pitkin jalkakäytävää... Vasenta käpälääni koristaa yhä mustelma, kiitos pyöräilijän. Kaikialla haisee marihuana ja pieniä kivoja ruokapaikkoja on jokapuolella. Hollantilaiset tuntuvat olevan innoissaan etenkin leipomoiden mukaan otettavasti leivistä ja toasteista, sekä kaikenlaisesta äkkimakeasta, kuten suklaakuorrutetuista croisanteista.

Amsterdam pursusi turisteja, myös suomea kuuli puhuttavan jatkuvasti. Muutamassa ravintolassa meiltä kysyttiinkin, olemmeko Suomesta tai vaihtoehtoisesti olemmeko Skandinaaviasta. Jännittävää, miten meidän pieni maa tuntui siellä olevan tuttu. Britanniassa kaikki eivät edes tienneet, että maa nimeltä Suomi on olemassa, saati sitä, missä sellainen kumma sijaitsee.

Amsterdam on mielettömän kaunis kaupunki. Kaikkialla tulee vastaan kanaaleja, jotka halkovat kaupungin lohkoihin. Juuri missään ei ole aitoja, ja ihmettelinkin, että eivätkö ihmiset putoile niihin jatkuvasti... Pyöräily tuntui olevan kaikille se juttu, sillä pyöriä tosiaan oli enemmän kuin yleensä näen vuoden aikana. Kieltämättä sillä liikkuminen on varmasti kätevää; autoja ei sitten juuri ollutkaan. Vain tuhannet kävelijät, pyörät ja hupaisan näköiset ja ennenkaikkea HITAAT raitiovaunut. Sain vähän sellaisen kuvan kyseisen maan ihmisistä, että asioita ei ehkä hoideta ihan niin tehokkaasti, kuin Suomessa on tottunut. Valitimme, ettei hotellimme lukko toimi, ja lupasivat korjata sen "huomenna". Lopputulos oli, että saimme pyytämämme kaksi avainta vasta viimeisenä päivänä. Tosin enpä ole ennen nähnyt hotellissa hiirtäkään, mutta täällä sellainen oli rouskinut suklaaraerasiaani reiän ja mutustellut onnellisena naamariinsa. Rautatieasemalla jouduimme vaihtamaan KOLMASTI junaa, sillä oikealta raiteelta menevä juna oli rikki ja kuulutukset täysin puutteelliset; kaikki lentokentälle aikovat ravasivat raiteiden väliä yhtenä letkana, kun henkilökunta ohjeisti ihmisiä odottamaan väärillä raiteilla. Kukaan ei tuntunut tietävän mistään mitään, mutta neljäs juna onneksi oli se oikea.

Huumeet ovat Amsterdamissa asia, johon ainakin allekirjoittaneen oli todella vaikea tottua. Periaatteessa mietoja huumeita saa käyttää ainoastaan Coffee shopeissa tai yksityisissä tiloissa (muita huumeita ei saa käyttää ollenkaan), mutta käytännössä ihmiset polttelivat kadulla koko ajan. Oli hirvittävän vaikea tottua siihen. Hämmennystä herätti sekin, että Hollannissa on ihan ok polttaa ravintoloissa, myös esim McDonaldseissa sisällä. Kun Suomessa on juuri tottunut siihen, että ihmiset eivät polta sisällä, tuntui oksettavalta, kun aterioidessasi viereissä pöydässä poltettiin tupakkaa ja savu leijaili kaikkialle. Ilotytöt olivatkin sitten toinen asia, mikä hiukkasen tuppasi ahdistamaan. Lasin takana, kuin akvaariossa, vilkuttelivat ja esittelivät itseään kaikenkokoiset ja näköiset naiset. Kun asiakas tuli, vedettiin verho ikkunaan. Minulle siitä kaikesta tuli mieleen lähinnä häkkieläimet, ja varsinkin kun tiesi, että osa näistä ihmisistä työskentelee siellä vastoin tahtoaan...

Suosittelisin kuitenkin Amsterdamia matkakohteena. Se on hieno kaupunki, siellä on vaikka mitä hienoa. Kiinnostavia museoita, upeaa arkkitehtuuria ja kivoja ihmisiä. Kaunis kaupunki on se. Silti, nyt taas kotiin palatessa, muistan hyvinkin, miksi Suomi on niin hyvä maa asua.