Eilen olisin tosiaan voinut miltei jäädä nukkumaan. Monta peräkkäistä työpäivää vie helposti mehut jaksavammaltakin, etenkin, kun työt ovat keskellä päivää... Klo 11-19 on ehkä ikävin työaika ikinä. Aamulla ei ehdi mitään, illalla taas ei jaksa. Ikävämmäksi päivä muuttui kotona. Viiden minuutin sisällä tehdä kaiken seuraavan; kolauttaa keittiön kaapin oven naamaani niin lujaa, että poski-ohimo akselilla on syvähkö naarmu. Tämän jälkeen kippasin puolet hiirulaisten kuljetusboksin puruista lattialle roskiksen sijaan. Lopulta ystävällisyydenpuuskassa ojennan Hobitille kaljaa jääkaapista. Otan oluen käpälään vauhdilla, ja oluttölkin päällä ollut limuviina syöksyy lattialle voimalla ja korkki menee hajalle -> osa juomasta kaatuu maahan. Näin meillä. Ei selvästi olisi pitänyt nousta ollenkaan sängystä...

Joulupukki toi hirmuisen kasan uusia, kiinnostavia keittokirjoja. Olemme vääntäneet tuorepastaa uudella pastakoneella ja tehneet kastiketta pastalle itsekasvatetuista siitakesienistä. Uudet keittokirjani mulkoilevat hyllystä syyttävästi, mutta enköhän minä ehdi uusia reseptejä kokeilemaan Jamie Oliverin sekä meksikolainen keittiö-kirjan opastusten mukaan... Itselle ostettu Aglio & Olio onkin jo ollut kovassa käytössä.

Ja mikäki sattuu tylsyys iskemään, kutsun mieluusti kaikki tuttavanai pelaamaan kanssani joululahjalautapeliämme Menolippua! Ja Aliasta tietysti, joskin Alias on yksi niistä peleistä, joita kukaan ei ikinä halua pelata kanssani. Mistä lie johtuu moinen...