En ole ehkä kertonutkaan, että olen viimeaikoina kovasti intoutunut sushista. Eilen onnistuin viettämään illan ilman Hobittia, ja nautiskelin annoksen (tai pari) valkoviiniä ja tietysti sushia, hitunen täydellisyyttä sekin. Kummallista, miten raaka kala maistuu näinkin hyvältä! Oma itse on ollut kadoksissa sen verran, että kaipaa omaa itseään ajoittain. Pienen punatukkaisen tytön seura olisi parasta mitä voi, mutta neiti tuntuu kadonneen saharaan. Olen itse vain yrittänyt parhaani, mitä tulee omaan selviämiseeni tavallisen elämän kanssa. Liian usein huomaa, että itsellä ei ole paljoakaan sanomista siihen, mitä maailmassa tapahtuu.

Tahtoisin vaihtelua. Paljolti vaihtelua. Vaikka olen innostunut sushista viime aikoina, ei siihen riitä se, että syön wasabiin ja soijaan käärittyjä kalanpaloja, ja elämä jatkuu kuten ennenkin. Tahdonkin saada omaa itseäni esille hiukan enemmän, mutta juuri nyt ei elemä anna muuta kuin sushia. Nauttikaa siis nigireistä ja noreista. :)