Ennen kuin aloitin asiakaspalvelutyöt, kuvittelin, että kaikki ihmiset ovat jokseenkin tavallisia, ja että työ kahvilassa, baarissa, kaupassa, tarjoilijana, pankissa, missä nyt sattuukin työskentelemään, on varsin viihtyisää, kun saa olla asiakkaiden kanssa ja pyrkiä auttamaan ongelmissa. Edellinen lause sisälsi jo useamman epäkohdan. Ensinnäkään ihmiset eivät ole tavallisia, vaan erikoisuuksia mahtuu suureen kaupunkiin ties millä mitalla. Toisekseen asiakkaat eivät ole tyytyväisiä, vaikka vastaisi kysymyksiin ja pyrkisi neuvomaan... Osa tietysti on, ja suurin osa onkin. Samalla tavalla löytyy aina niitä, joille MIKÄÄN ei ole koskaan hyvin.

Luulin, etten hämmentyisi juuri mistään enää. Silti aina, silloin tällöin, tapahtuu jotakin, mikä saa pasmat sekaisin. Milloin asiakas haluaa ottaa kokista valokuvan, milloin taas aikuinen nainen itkee ruokapöydässä, kun annoksessa kesti "liian kauan", milloin löytyy joku, joka väittää sinun antaneen rahasta väärin takaisin, vaikka kuitissa lukeva summa täsmäisi kädessä olevaan, milloin puristetaan perseestä, milloin asiakas vaihtaa keskellä ruokapöytää vauvansa vaippoja, milloin valitetaan, kun annokset ovat liian suuria (itse en pitäisi tätä negatiivisena asiana...) ja toisinaan saat kuulla olevasi huora, kun kieltäydyt tarjoilemasta lisää alkoholia kännissä olevalle. Kaikki esimerkit ovat elävästä elämästä.

Toisaalta työ ravintoloissa ja baaritiskin takana on todella antoisaakin. Kun asiakas illan jälkeen kiittää, hymyilee ja kertoo illan olleen onnistunut, ruoan erinomaista ja palvelun hyvää... Niinä hetkinä sitä jaksaa jälleen eteenpäin, vaikka tietääkin, että kenties jo seuraavana viikonloppuna joku oksentaa sohvalle tai valittaa jonottaneensa baaritiskillä "ainakin tunnin" juomaansa.

Ja samanlaisia ne ihmiset ovat kaikkialla. Kaupan kassalle sanotaan "Hei, ei o plussakorttii, otan viel muovikassin". Ja tuokin laaja sananvaihto käydään vain hyvässä tapauksessa. Huonommassa ollaan hiljaa koko palvelutapahtuman ajan ja tuijotetaan tupakkahyllyn ohi siintävään kaukaisuuteen... välittämättä kassatytön/pojan hymystä ja tervehdyksestä. Hei sinä, joka olet päivittäin asiakkaana ravintolassa, ruokakaupassa, pankissa, postissa, kampaajalla, pizzeriassa. Muistathan, että myös asiakaspalvelijat tekevät työtään, ja ovat yhtä arvokkaita ihmisiä kuin sinäkin. Siispä tervehdi, kiitä ja ole ystävällinen; ei se maksa sinulle mitään. En minäkään tule sinun työpaikallesi oksentelemaan ympäriinsä, tai ehdottelemaan sinulle yhteisiä illan viettoja, saati kourimaan takapuoltasi. Annan sinun tehdä työsi ja arvostan työtäsi, anna siis sinäkin arvostusta meille, jotka teemme päivittäisestä elämästäsi huomattavasti mukavamman tarjoillen ruokaa, leikaten hiuksiasi tai siivoten asuntosi.