Onhan sitä tullut pidettyä yhtä jos toistakin blogia vuosien varrella. Joitakin pidempään, joitakin vähän lyhyemmän aikaa. Tuntui kuitenkin parhaalta aloittaa puhtaalta pöydältä, saada sanat tottelemaan ja yrittää hallita niitä jossakin määrin. Sanat ovat siitä ikäviä, että kun niihin pääsee vihdoin käsiksi, ne luiskahtaa otteesta ja katoaa kuin liukkaat, niljaiset kalat, takaisin jonnekin veden syvyyksiin. On vain tehtävä töitä pitääkseen niistä kiinni...

Päivät ovat täynnä tyhjää. Olen ikävystynyt. Satunnaiset työt, koiran huokaus lattiatasosta lenkin jälkeen, lämmin syli, johon nukahtaa... Olen tuudittunut turvallisuuden tunteeseen, ja jokainen päivä tuntuu olevan täynnä samaa tyhjää. Kaipaisin vaihtelua, etten vallan tylsisty.